Alustuksen jälkeen oli kuntavaalipaneeli, johon osallistui kuntavaaliehdokkaita Espoosta; Teresia Volotinen VIH, Mika-Erik Walls VAS, Henna Kajava PS, Inka Hopsu VIH, Tommi Virtanen KES, Hannu Suntio SDP, Kaisa Alaviiri KOK, Isto Havu KOK, Helena Tommola SDP, Pekka Lempiäinen KOK sekä Mia Laiho KOK. Kauniaisista kuntavaalipaneeliin osallistui Virva Wahlstedt KOK.
Puheenvuoroja:
Teresia Volotinen, VIH: "OAJ:n Tuki toimivaksi -ohjelma on hyvä. Siinä kuvataan selkeästi, miten kolmiportaisen tuen tulisi toimia koulussa. Tärkeää on moniammatillinen yhteistyö oppilas- ja opiskelijahuollon ja sosiaali- ja terveyspuolen ja etenkin lasten- ja nuorisopsykiatrian toimijoiden kanssa. Artikkelin Erityisen tuen tarjoajat (HS la 1.5.2021) järkyttävin lause oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokarin lause: ”Järjestelmä on pahasti rikki, aivan levällään”. Ei siis riitä, että opetuspuolella tehdään tuki toimivaksi, vaan sen on toimittava moniammatillisesti ilman, että vaitiolovelvollisuus estää yhteistyön ja auttamisen."
Mika-Erik Walls, VAS: "Kolmiportaisessa tuessa on jo yli vuosikymmenen ajan ollut puutteita, kaikilla asteilla, aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Maamme hallitus aikoo kehittää kolmiportaista tukea niin, että se alkaisi jo varhaiskasvatuksesta. Perusopetuksessa tavoitteena on parantaa erityisopetuksen saatavuutta ja vahvistaa kolmiportaista tukea tarvittaessa lainsäädäntöä uudistamalla. Ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa tavoite on vahvistaa pedagogisia menetelmiä ja opiskelijoiden mahdollisuuksia opiskella menestyksekkäästi. Lukioissa tulee erityisopetus ja riittävän tuen antaminen ja saaminen myös lainsäädännön kautta velvoittavaksi ja koskee ja kysyy myös aineenopettajien osaamista ja panosta tuen havaitsemisessa ja antamisessa, yhteistyössä mm. lukion erityisopettajan kanssa. Tämä vaatii myös riittäviä resursseja - lukioissakin.
Itse opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsenenä ja valtuustoryhmäni jäsenenä kannatan lämpimästi em. kolmiportaisen tuen kehittämissuunnitelmia ja linjauksia, joita myös OAJ kannattaa, ja pidän tuen kokonaisuudistamista välttämättömänä. Ehkä eniten palautetta ja huolta kentältä olen saanut kuluneella valtuusto- ja lautakuntakaudellani opettajien uupumuksesta, resurssien puutteesta, opettajien aidosta huolesta tuen riittämättömyydestä, oikea-aikaisuudesta, saatavuudesta oppilaiden näkökulmasta - opettajat ovat huolissaan heistä! Myös sivistystoimen tapa viedä ja vahvistaa lähikouluperiaatetta huolestuttaa aidosti, syystäkin, opettajia. Epäselvä tai hyvin puutteellinen tiedotus, osallistaminen, kentän huolten ja kritiikin väistäminen ovat asioita, jotka ovat kantautuneen palautteena itselleni jo useamman vuoden ajan opetus- ja vakalautakunnan jäsenenä ja valtuutetun roolissani.
Erityisopettajien saatavuus on heikentynyt kaikilla asteilla, vakassa ja perusopetuksessa, joissa heidän työpanoksensa on aivan erityisen tärkeää: mitä aikaisemmin tuen tarpeet havaitaan, kartoitetaan ja tuki toteutetaan, sen paremmin voimme ehkäistä ongelmia oppimisessa ja koulupolulla myöhemmin, lasten ja nuorten kohdalla. Espoo voisi olla tässä edelläkävijänä, kehittämällä niin alan vetovoiman kasvattamista ja houkuttelevuutta kuin luopumalla säästö- ja leikkauspolitiikastaan. Kokoomusvetoinen Taloudellisesti kestävä Espoo (TaKE)- sopeuttamisohjelma on täysin väärä vastaus em. tavoitteita silmällä pitäen. Me tarvitsemme lisää resursseja erityisopetukseen, erityis- ja pienryhmiin, jo varhaiskasvatuksesta lähtien, jotta ongelmiin päästään kiinni mahd. ajoissa.
Espoossa täytyy voida edelleen tarjota lapsille ja nuorille useita vaihtoehtoja: osa lapsista ja nuorista kykenee integroitumaan yleisopetuksen ryhmiin mutta vain, jos lapselle ja nuorelle tarjotaan riittävä erityispedagoginen tuki ja osaaminen*. On myös varsin suuri joukko lapsi ja nuoria, joille integrointi (inkluusiomalli) ei sovellu lainkaan. Heille tulee, kuten tähänkin asti, taata riittävän pienet ja turvalliset erityisryhmät/-luokat (es. neurokirjon oppilaat, sope -luokat) ja toki vammais- ja sairaalakoulutasoiset palvelut edelleen, kaikille niitä tarvitseville. Erityisopettajien kohtaaman fyysinen ja henkinen väkivalta ja aggressio on myös asia, johon kaupungin täytyy löytää nopeasti konkreettisia keinoja, kuten es. hyvin koulutettujen nuorisotyöntekijöiden hyödyntämistä koulun arjessa. HS:n taannoinen artikkeli asiasta herätti suurta huolta ja asiaan on puututtava nopeasti; on myös juridisesti työturvallisuus ja työsuojeluasia!
Lähikouluja ei saa vahvaksi muuten kuin osoittamalla riittäviä erityispedagogisia resursseja jokaikiseen lähikouluun. Lähikouluperiaatteen vahvistaminen ei saa koskaan olla piilotettu säästö-/leikkaustoimi, jossa tuki ei "siirrykään oppilaan mukana" vaan lapsi/nuori jää käytännössä usein ilman riittävää tukea. Näin on käynyt es. Vantaalla ja Helsingissä (sekä myös Espoossa palautteiden mukaan) enenevässä määrin. Tuki ei tule kuin taikahatusta, ellei siihen valtuusto ja erikseen sivistystoimi osoita riittäviä resursseja. Näin ollen es. Espoon lähikoulupilottia ja -hanketta ei tule jatkaa ja laajentaa yhtään, mikäli resursseja ei tule/anneta lisää. Suhtaudun erittäin kriittisesti tähänastiseen kokeiluun ja varsinkin sen jatkoon, tietäen, mitä leikkaustoimia on mahd. tulossa tulevina vuosina.
Olen opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsenenä hämmästellyt tehostetun tuen piirissä olevien lasten ja nuorten huimaan kasvua viime vuosien aikana ja tehnyt asiasta selvityspyynnön sivistystoimen johdolle, jonka lautakunta yksimielisesti on hyväksynyt helmikuussa 2021. Odotan vastauksia. Onko niin, että erityisen tuen päätöksiä ei myönnetä enää tarpeeksi, vai mistä on kyse? OAJ:n ratkaisut kolmiportaisen tuen kehittämiseksi ovat kannatettavia ja niihin on helppo minunkin yhtyä: Yhtenäinen ja vahva kolmiportainen tukiketju, sama järjestelmä ja asiakirjat kaikilla kouluasteilla, taatut tukitoimet tuen portailla, otetaan käyttöön erityisopettajamitoitus ja kertoimet, tiedonkulku on saatava kuntoon ja ennen kaikkea: rahoitusta tuen mukaan. Espoossakin koko henkilöstölle on annettava riittävästi koulutusta tässäkin asiassa!"
Henna Kajava, PS: "Lähtökohdan kaikessa oppimisessa peruskoulussa tulee olla, että oppilaalla on oikeus työrauhaan. Niinpä häiriköiviä nepsy-oppilaita ja toisaalta erityistä rauhaa vaativia autismin kirjon oppilaita ei pidä laittaa samoille luokille. Se on myös Lapsen oikeuksien sopimuksen vastaista, sikäli kuin lapsella on oikeus laadukkaaseen koulutukseen. Vähintään erillistiloilla tulee taata, että rauhallisilla oppilailla on rauhallinen, oma tilansa. Jos oppimisrauhaa ei saada järjestettyä rauhallisille erityisluokan oppilaille, on heillä oltava oikeus siirtyä kiireellisesti tavalliselle luokalle. Rauhattomien nepsy-oppilaiden rauhoittamiskeinoja tulee kehitellä lisää. Lastenprykiatriaan on resurssoitava riittävästi niin koulutuspaikkoihin kuin psykiatrien palkkaamiseenkin."
Inka Hopsu, VIH: " On tärkeää ottaa oppia muiden kuntien erheistä. Inkluusio on kaunis ja kannatettava ajatus, mutta sitä ei pidä toteuttaa ilman riittävää yleisopetuksen luokkiin ja kouluihin tuotavaa tukea, eikä lopettamalla pienryhmää tarvitsevien ryhmiä. Kunta kasvaa, joten erityisluokille ja pienryhmille riittää tarvitsijoita varmasti jatkossakin. Inkluusio ei siis missään nimessä saa olla säästöpäätös. Se mikä koulukuljetuksissa säästetään, tarvitaan ehdottomasti henkilöresurssina niin pätevien opettajien kuin koulunkäynnin ohjaajien muodossa yleisopetuksen luokkiin. Hienoa olisi, jos tuen tarpeisten määrä pystyttäisiin huomioimaan myös opetusryhmän koossa. Tärkeää on vahvistaa erityisopetusta ja oppimisen tukea perusopetuksen lisäksi myös varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa sekä toisella asteella."
Tommi Virtanen, KES: "Yläkoulussa erityisopetuksen tila on ollut kohtalaisen hyvällä tasolla. Tänä keväänä opetustoimi yritti vähentää radikaalista erityisluokkien määrä, joka on minusta äärettömän huono ratkaisu. Itse aineopettajana opetan pienluokkia kemiassa ja fysiikassa ja katson, että hyötyvät pienryhmäopetuksesta huomattavasti enemmän kuin siitä, että erityisen tuen oppilaat integroidaan perusopetusryhmiin. Inkluusio on kaunis ajatus, mutta käytännössä vain säästötoimenpide. Nykyinen kolmiportainen tukijärjestelmä on hyvä järjestelmä, jota kannattaa kehittää. Oppilaille, joilla on koulunkäynnissä jatkuvia vaikeuksia, pitäisi rehtorien ja opettajien riittävän ponnekkaasti saada tuettua oppilaita esimerkiksi aikaansaamalla oppilaalle tehostetun tuen päätös. Nyt liian moni oppilas, vaikka eivät pärjää koulussa, on vain yleisen tuen piirissä."
Hannu Suntio, SDP: " Jos resursseja, siis rahaa olisi, paras erityisopetuksen järjestämismenetelmä olisi useimmissa tapauksissa inkluusio, vähintään integraatio, jossa kolmiportainen tuki pantaisiin toimimaan. Temppuilu tämän ideaalin ja vanhan ajan erityisluokan välillä voitaisiin lopettaa. Toki erityinen tuki vaatisi myös erityisryhmiä. Pitkällä aikavälillä tämä erilaisten lasten ja nuorten yhdessäoppiminen hyödyttäisi myös yhteiskuntaa ja taloutta. Suurimpia ongelmia Espoossakin opetuksen järjestämiselle tuottaa joidenkin poliittisten ja muiden julkisia palveluja ja niiden hyödyllisyyttä vähättelevien piirien toiminta. Milloin sanotaan kuntien saaneen miljardin liikaa, milloin vain muuten manaillaan tehottomuutta ja vihjaillaan tuhlailusta sekä esitetään jopa sopimusten vastaisia laittomia palkanalennuksia. Ylijäämätilanteissa päättäjät ja virkamiehet eivät ohjaakaan säästyneitä resursseja ajoissa toiminnan niukkuuden helpottamiseen, eivät yleensä edes jälkikäteen lisäbudjetilla.
Espoon erityisen tuen lähikoulupilotti on synnyttänyt värikästä keskustelua asiasta ja sen vierestä: inkluusiosta ja integraatiosta, erityisluokista sekä tuen toimimattomuudesta, yllätys yllätys resurssien vähäisyyden vuoksi. OAJ esittää: tuki toimivaksi, oppimisen tuen ketju yhtenäistettävä varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Edetään koko oppimismatka kahdella asiakirjalla: pedagogisella selvityksellä ja tuen järjestämissuunnitelmalla. Maan hallitus on samoilla linjoilla OAJ:n kanssa siinä, että kolmiportaisen tuen (yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki ynnä syrjäytymisen estämisen kannalta ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa tärkeä vaativa erityinen tuki) lainsäädännön ja toimivuuden puutteet on korjattava. Myös Espoossa ja Kauniaisissa erityisopetuksen rahoitus ja erityisopettajamitoitus ratkaisevat. Näin myös OAJ:n luotettavien ja pätevien asiantuntijoiden valtakunnallisessa esityksessä, johon päätöksiä tekevien kannattaa tutustua."
Kaisa Alaviiri, KOK: "Lapsen kehityskaari varhaiskasvatuksesta peruskouluun ja jatko-opintoihin on perusoikeus, joka on taattava. Lisäksi se on sijoitus tulevaisuuteen. Opetuksen perusasioihin ja puitteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lapsen hyvinvoinnin turvaa aikuisen hyvinvointi. Laadukas perusopetus, oppilaiden yksilöllinen huomiointi sekä tehostetun ja erityisen tuen tarpeessa olevien lasten ja nuorten tukeminen ei toteudu liian suurissa opetusryhmissä. Opetusryhmät Espoossa ovat edelleen liian suuria joissakin kouluissa.
Usein paras tukipalvelu on toinen ihminen, kuten opettaja, erityisopettaja tai koulunkäynninohjaaja, joka tuntee oppilaan tuen tarpeet. Oppimisessa ja koulunkäynnissä ilmeneviin tuen tarpeisiin vastataan opetusta eriyttämällä, opettajien yhteistyöllä ja opetusryhmiä joustavasti muuntelemalla. Koulu käyttää erityisesti tukiopetusta, sen lisäksi voidaan käyttää myös oppimissuunnitelmaa, osa-aikaista erityisopetusta tai avustajan työpanosta keinoina vastata opetusryhmän tai yksittäisten oppilaiden tuen tarpeisiin jo ennen tehostetun tuen vaiheeseen siirtymistä. Espoossa on onnistuttu tukemaan oppilaiden oppimista ja kasvua hyvin. Tähän on vaikuttanut osaltaan Espoon linjaus ns. positiivisesta diskriminaatiosta. Eniten tukea tarvitsevat koulut saavat muita enemmän rahoitusta.
Erityistä tukea tarvitsevien lasten oppimisesta lähikoulussa on olemassa hyviä ja onnistuneita esimerkkejä. Kaikkia niitä yhdistää se, että kouluympäristö on muokattu vastaamaan erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeita. Jokaisen oppilaan erityispiirteet on ensi tunnistettava, jotta kouluympäristöä voidaan tarvittaessa muokata hänelle paremmin soveltuvaksi ja jotta hän voi saada tarvitsemansa tuen. Tarvitsemme ja järjestämme nyt ja edelleen myös luokkamuotoista erityisopetusta. On silti ehdottoman tärkeää, että myös pienryhmässä opiskelevalla oppilaalla on mahdollisuus aktiiviseen osallisuuteen omassa kouluyhteisössään. Näissä kaupunkitasoisissa palveluissa meidän tulee laajentaa palvelua jatkossa vahvemmin alueellisiksi.
Emme myöskään saa unohtaa opetuksen eriyttämistä ylöspäin.Hyvään ja ennakoivaan kasvatukseen kuuluu nuorten hyvinvoinnin varmistaminen. Koulut tarvitsevat arkeensa kuraattoreita ja psykologeja -ennakointi on viisasta ja se on aina tehokkaampaa kuin jälkihoito. Opiskeluhuoltoa ei voi tehdä erillään koulun arjesta, maakuntien sote-palveluista käsin. Monialainen yhteistyö on lisääntynyt kouluympäristössä. Kokemukset ovat osoittaneet, että yhteisöpedagogeja tarvitaan koulujen arkeen! Espoossa tulee kehittää edelleen toimivia toimintamalleja tuen järjestämiseksi ja resurssien suuntaamiseksi kaikilla tuen tasoilla. Espoossa tulee nostaa koulun yhteisöllisen opiskeluhuoltoryhmän roolia integroitujen oppilaiden oppimisen edistämisessä. Espoossa tulee kehittää henkilöstön yhteissuunnittelua ja työnjakoa."
Isto Havu, KOK: "Haluaisitko lapsesi käyvän koulua tai päiväkotia tiloissa, jota yksikään toinen toimija ei uskaltaisi tai haluaisi ottaa käyttöönsä? Onko oikein, että opetusryhmässä on erityistapauksia niin paljon, että heille tai muillekaan ei pystytä tarjoamaan oman tason mukaista opetusta? Koulut ja päiväkodit ovat kunnan lakisääteisiä peruspalveluita, joiden ensisijaisesti pitäisi olla kunnossa. Jos resursseja ei tässä kohdassa suunnata oikein henkilöstöön ja tiloihin, vaarantuu myös varhaiskasvatuksen ja opetuksen taso. Työolojen pitää olla niin lapsilla kuin opettajillakin kunnossa. Opetukseen ja opettajiin kohdistetut säästötoimenpiteet kohdistuvat myös lapsiimme. Pienryhmiä tarvitaan mm. tuen tarpeessa oleville kuin kieilivalintojenkin mahdollistamiseksi. Varhaiskasvatuksen ja alakoulun paikat on löydyttävä kohtuullisen läheltä lapsen kotia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti